ELMOLLE JA NITROLLE ON NYT RAKENNETTU OMAT SIVUT JOIHIN ON MYÖS LINKKI TUOSSA SIVUSSA. TARKOITUS ON, ETTÄ JATKOSSA NE JOTKA OVAT AIKUISTEN OIKEESTI KIINNOSTUNEITA LÄHINNÄ NÄISTÄ KOIRISTA JA NIIDEN VIRALLISISTA TERVEYSTULOKSISTA, NÄYTTELYTULOKSISTA TAI SUUNNITELMISTA SAAVAT NOPEASTI SIELTÄ TARVITTAVAT TIEDOT.

TÄMÄ BLOGI MUUTTAA SUUNTAANSA SITEN, ETTÄ ENTISTÄ ENEMMÄN MINULLA ON LUPA KIRJOITELLA TÄNNE MITÄ HUVITTAA. USEIN SE VARMAANKIN KOSKETTAA MYÖS KOIRIA, MUTTA EI EHKÄ KUITENKAAN AINA. TÄÄLLÄ MYÖSKIN KOIRANÄKÖKULMA ON JATKOSSA SE MITÄ NÄMÄ KOIRAT OIKEASTI OVAT ENSISIJAISESTI MINULLE, ELI PERHEENJÄSENIÄ.

SIITÄ NÄKÖKULMASTA SIIS.......

Elmo

”Herra Ee, Herra Huu, Eno-Elmeri tai Isompi”

Elmolla on lepakoita tapulissa.

Se on vähän liian älykäs, vähän liian erikoinen ja vähän liian energinen –siinä on oikeastaan melkein kaikkea ”vähän liikaa”, mutta tavallaan hyvällä tavalla. Tavallaan se on tosi rasittava.

Elmo täytyy ottaa huomioon. Jos ei ota, se kyllä huomauttaa.

Elmo on niitä koiria, joista tietää, että se lukee ajatuksia. Se myös tulkitsee lukemansa ja tekee johtopäätöksiä, jotka usein osuvat kohdalleen ja monesti menevät ihan metsään.

Elmo on myös koira joka ei väsy koskaan. Se jaksaa mitä vaan ja saa sen jälkeen vielä hillittömiä sekareita juoksemalla äristen tuhatta ja sataa edestakaisin. Elmo potkii kuin muuli ja jysäyttää paikalle kuin kanuunankuula.

Elmossa on jotain villiä ja alkukantaista –se jopa näyttää vähän sudelta. Vaikka se on 100 % luotettava metsälenkeillä irti ollessaan, näkee sen silmistä silti, että se tietää metsien suurista salaisuuksista jotain mitä minä vain aavistelen.

Nitro

”Nirppa, Piippanokka, Pöö tai Pienempi”

Nitron tapulissa puhaltelee hiljainen tuuli, se ei ole varsinaisesti mikään laatikon terävin veitsi.

Nitro on suoraviivainen ja helppo koira ja ennen kaikkea äärettömän suloinen. Nitro tuntuu ja näyttää enemmän pehmolelulta kuin koiralta ja kuitenkin siinä on ehdotonta lavasäteilyä ja karismaa. Nitro riisuu aseista pelkästään astelemalla paikalle.

Nitron kanssa ei tarvitse koskaan miettiä mitä tapahtuu jos sanon näin tai teen noin -Nitro ei tee asioista monimutkaisia. Nitro tassuttelee pehmein tassuin perässäni melkein huomaamattomana ja katsoo palvovasti silmiin töpö iloisesti vipattaen. Kun käännät päätäsi, se on aina siinä.

Nitro ei vaadi mitään itselleen, ja silti sitä tulee hemmoteltua. Vain Elmolta Nitro vaatii kaiken kovaan äänen haukkuen, vaikka samaan aikaan joutuukin väistämään puskien alle turvaan riehaantuvaa enoaan.

Nitron kohdalla rapautuvat kaikki koirankoulutusopit ja päätökset. Sille ei vaan voi mitään.

Nitro: "Kauheesti vettä. Hukutaanks me nyt?"

Elmo: "Njääääh me mitään hukuta. Tuu ny vaa."

Nitro: "Varmalla hukutaan..."

Nitro: "En tuu. Kauhiast vettä. Menee suuhun ja silmiin ja korviin. Elä sääkää Elmo mee."

Nitro: "JEEEEEEEEEE................"

Elmo: "Yritä karkuun kakara jos luulet pystyväs"

Elmo: "TÄDÄM !! PAM !!!"

Elmo: "Kuolema kurjille !!"

Nitro: "Varo ny ku menee vettä silmii..."

Nitro: "HUH HUH. Hengissä selvittii."

Elmo: "PRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR..........."

Nitroa puri tiistai-iltana käärme iltalenkillä Kokemäenjokea seurailevalla metsäisellä rantapolulla. Molemmat koirat olivat irti, Nitro meni ensimmäisenä, kiljahti yhtäkkiä, hyppäsi korkealle ilmaan, kaatui kyljelleen polulle ja alkoi huutaen purra oikeaa etutassuaan. Polun reunalla oli kalastajien jättämiä etusormen kokoisia pikkukaloja ja kalan päitä. En ehtinyt nähdä käärmettä, mutta kuulin heinikon kahahtavan. Kannoin Nitron autolle ja autolla eläinlääkäriin. Suonensisäinen nesteytys ja antibiootit päästiin aloittamaan noin puoli tuntia tapahtuneesta –onneksi Porissakin on nykyään eläinlääkäripäivystys. Kyykäärmeen myrkky kuulemma voi tuhota pahimmassa tapauksessa koiran munuaiset. Kun hoito päästiin aloittamaan ripeästi on ennuste nyt erittäin hyvä. Munuaisvauriot kehittyvät parin, kolmen päivän kuluessa mikäli ovat kehittyäkseen.

Minulle sanottiin, että vuorokauden päästä (tänä iltana) saa mennä katsomaan tilannetta ja jos veriarvot eivät ala huonontua pääsee Nitro kotiin. Mitään ei siis ole nyt tehtävissä, jäljellä on vain odottaminen. Nyt iltapäivällä olen saanut puhelimitse tiedon, että Nitro voi hyvin ja on reipas ja jopa varaa sille kipeälle jalalleenkin.

Täällä siis nyt kulutellaan sateista elokuun päivää ja odotellaan iltaa….

 Päivitys klo 18.30

Nitro on kotona ja voi hyvin. Nälkä on kova ja töpö heiluu. Lääkäri oli sitä mieltä, että kaikki on nyt hyvin. Antibioottia menee vielä viikon norsuannoksella ja mikäli huonovointisuutta alkaa ilmetä niin sitten mennään takaisin lääkäriin. Vasta aika näyttää jääkö episodista seuraamuksia munuaisiin.

6.8. klo 19.30

Nyt on kulunut kolme vuorokautta tapahtumasta ja Nitro voi edelleen hyvin, joten eiköhän tästä selvitty säikähdyksellä. Jos aiemmin en erikoisemmin tykännyt käärmeistä niin tästä eteenpäin inhoan ja pelkään niitä....

Maalarinteipillä kiinnitetty lappu kertoo kohdasta jossa oli tippa-kanyyli. Uskomatonta on, että niin kiltti on Nitro, että  se ei ota sitä ilman lupaa pois (purtua jalkaa se pitää tollain piiloon taitettuna, ettei kukaan koske siihen).

"Emme saa yhteyttä tavoittelemaanne laumaan. Lauma on lomalla! Voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen -huvittelemme sitten syksymmällä kuuntelemalla niitä..."

Joskus vain yksi kuva kertoo kaiken. Letkeän rentoja kesäpäiviä kaikille !